Minä ja V8

Tarinoita V8:n kanssa vietetystä elämästä
 

 
Lapin matka kesällä 2015
 
Hyttyset inisee vierellä ja moottori kehrää kuin kissa. Matka etenee kivasti siihen asti kunnes cd-soitin alkaa hiljenemään ja vilkaisu akkumittariin aiheuttaa pientä sydämen tykytystä. Virrat nollilla, ei kauhean hyvä.
 
Auto parkkiin levikkeelle ja konepelti auki. Laturin hihna löytyy tuhannen solmusta tuulettajan ympäriltä. Mistähän tähän hätään sunnuntai-iltana löytyisi remmi 25-vuotiaaseen ? Ei mistään, tiedän.
 
Alan jo kaivelemaan tutun hinauspalvelun puhelinnumeroa Lapin suunnalla, samoin autohuoltoa. Toisaalta mitäpä se auttaisi, matka ei jatku ihan heti. Joten ei muuta kuin kaikki sähkölaitteet pois päältä ja käytetään se vähäinen jäljellä oleva virta ajovaloihin. Nopeusmittari ei toimi, mutta onneksi nykykännyköillä hoituu sekin. Suunta siis kohti seuraavaa huoltoasemaa ja sieltä uusi akku kyytiin. Toivottavasti on akussa virtaa reilusti, sillä kun pitäisi vielä reilu sata kilsaa pärjätä. Ihme homma tuon laturinhihnan kanssa kun aina venyy niin pitkäksi ettei pysy enää paikallaan. minkähänlainen tiedemies pitäisi olla että keksisi sellaisen hihnan joka ei jatkuvasti veny pitemmäksi. Eläkepäivillä taidan itse kehittää sellaisen kumiseoksen että saan tehtyä kunnollisen remmin. Sitten väännän aiheesta vielä väitöskirjan oikein kunnon science-hengessä ja lopuksi kirjoitan aiheesta oman artikkelin ja palkkaan jonkun scientific editing english -palvelun työstämään jutusta maailman arvostetuimman artikkelin tiedepiireissä.
 
Konepelti auki ja työkalupakki esiin. Tyhjä akku auton tavaratilaan ja uutta tilalle. Toivottavasti vanha kasin kone starttaa nopeasti ettei imaise koko akkua pelkkään käynnistykseen. Sittenhän tämä homma olisi ollut koko lailla turha. Ei pelkoa, pieni kiepautus avaimella ja kuuslitrainen hörähtää käyntiin ykkösellä. Nyt ei laiteta puhallinta täysille eikä cd:tä pyörimään. Eipä ole tarvettakaan, ei ole kylmä eikä kuuma ja jos musiikkia tarvii niin ainahan voi itse laulaa.
 
Korjaaja tuumasi joku aika sitten huollossa, kun suodattimen jalka vaihdettiin, että noihin on joku värkkäillyt traktorin polttoainepumppuja. Olisikohan laturiosastolla apua siitä, että laittaisi vähän järeämpiä vehkeitä. En sitten tiedä voiko tuota enää siinä vaiheessa viedä autokorjaamolle vai pitääkö alkaa etsimään jotain maatalouskoneiden ja traktorin huoltoa kun seuraavan kerran korjaajaa tarvii. Tunnen kyllä kaverin, joka omistaa autonrengasliikkeen ja tekee auton renkaiden vaihtoa Helsingissä, mutta tuollaisia Massey Ferguson -korjaajia ei lähipiiriin kuulu. Pitäisi niitä varmaan tiedustella vaimon velipojalta, sen alaa on isännöinti Ilmajoki -nimisessä paikassa ja isännöitsijän työn lisäksi hoitaa kaikenlaisia muiden paperiasioita ja kiinteistöjuttuja. Varmaan tuntisi useammankin traktorikorjaajan.
Välillä tuntuu, että pitäisi olla joku apuväline aina mukana matkalla. Kävellenkin pääsisi nopeammin vaikka olisi ortoosi jalassa. Ei ole kauhean nopeaa matkantekoa jos joutuu aina välillä pysähtymään, odottamaan hinausta ja seuraavaksi odottelemaan korjaamon pihassa. Paitsi jos sattuu olemaan ammatiltaan vartija. Muistan tapahtuman eräältä ulkomaan matkalta Kyprokselta kun lentokentällä odoteltiin. Siellähän niitä kauppoja on ja erään ovella seisoi naisvartija topakkana. Ei siinä muuta, mutta näytti siltä että on seissyt siinä koko päivän ja alkaa olemaan hivenen tylsää. Yhden kaverini alaa on vartiointi Helsinki -nimisessä kaupungissa ja kertoi, että hänen hommissaan ei onneksi tarvi koko päivää seistä samassa kohdassa, tuskin Suomessa sellaiseen kukaan suostuisikaan. Muutenkin on meno vähän erilaista tuolla Välimeren maissa. Hotelleja laittaa pystyyn kaikenlaiset tavan tallaajat ja sisustavat ja remppaavat ne perheen voimin. Kyllähän niissä humalainen lomalainen nukkuu, mutta sisustus on kyllä välillä sitä tasoa, että ei ihan iske suomalaiseen. Serkkuni alaa on sisustussuunnittelu Espoo -nimisessä paikassa ja oli kyllä ihan samaa mieltä kanssani tuosta.
 
Mitäpä tästäkin opimme ? Ainakin sen, että aina pitää varata aikaa sen verran reilusti että jos ja kun jotain sattuu niin koko matka ei ole sen takia pilalla tai ettei sitten joudu loppumatkaa ajamaan talla pohjassa henkensä uhalla. Sitä kuuluisaa pelivaraa pitää aina olla kun aikatauluja suunnittelee automatkalle. Näitä autotarinoita riittää kyllä ihmisten jutuissa ja internetissä.
 

     
 
Copyright © 2011-2016 Yhteystiedot: Movings D Forward, Suomi / Finland, movingsdforward@movingsdforward.com